”Täällä oli hyvä ilmapiiri. Luokkien avoimista ovista kantautui ääniä, joista välittyi kulturelli, hyvällä tavalla boheemi tunnelma.”
Näin psykologian opettaja Janni Alho ajatteli, kun hän syksyllä 2017 saapui työhaastatteluun. Ensivaikutelma Vapaasta akatemiasta miellytti häntä, eivätkä ajatukset sittemmin ole suuresti muuttuneet. ”Vaikka opetan tiedelinjalla, rinnakkaiselo taiteiden kanssa tukee luovuutta ja synnyttää luovia yhteistyökuvioita. Sellainen sopii minulle.”
Alhon tie psykologian ryhmän vastuuopettajaksi avautui jokseenkin odottamatta. ”Olin lähettänyt opistolle avoimen hakemuksen. Ajattelin, että voisin tehdä esimerkiksi S2-opettajan sijaisuuksia. Tästä tulikin vähän pidempi ja päätoimisempi pesti”, hän naurahtaa. Muitakin yllätyksiä ensimmäinen työvuosi on tarjonnut, enimmäkseen kuitenkin positiivisia. ”Täällä on oltava valmis tarttumaan uuteen ja näkemään muutokset mahdollisuuksina.” Alho toteaa, että vuosi on ollut kasvattava. ”Olen saanut kehittyä ammatillisesti ja oppia lisää opettajuudesta.”
Oman opiskelijaryhmänsä yhteistä taivalta Alho kuvailee laivamatkaksi. ”Laivassa ollaan yhdessä samalla matkalla, opittavan asian äärellä, rakentamassa yhteistä ymmärrystä.” Millainen tyyppi tästä lukuvuoden mittaisesta matkasta eniten hyötyy? ”Sellainen, jolla on aito halu oppia ja kehittää itseään.” Alhon mukaan avoimen yliopiston opintojen ympärille rakentuva opinto-ohjelma voi käydä raskaaksi, jos opiskelija ei ole valmis yhdessä tekemiseen ja vuorovaikutukseen. ”Kun sitoutuu tähän matkaan omana itsenään vuorovaikutuksessa muun ryhmän kanssa, työmäärästä selviää kyllä”, hän vakuuttaa.
Alho uskoo, että yksi selitys Vapaan akatemian ”hyvällä tavalla boheemin” ilmapiirin taustalla on opettajan ja oppilaan välisten raja-aitojen näkymättömyys. ”Opiskelijoiden ääntä kuunnellaan, jolloin he rohkenevat ehdottaa omia ideoitaan. Niihin myös tartutaan ja kokeiluihin rohkaistaan. Uskalletaan tehdä asioita toisin. Tästä syntyy hyvä kierre.” Vaikka avoimen yliopiston suoritukset arvioidaan numeroin, Alho painottaa, että arvioinnista ja arvioiduksi tulemisesta ei Vapaassa akatemiassa stressata, päinvastoin. Keskustelevan palautteenannon kulttuuri vapauttaa opiskelijat työskentelemään rohkeammin kuin mihin he ovat aiemmin tottuneet. Samalla itsearvioinnin taidot kehittyvät.
Onko 125-vuotiaan opiston toiminnassa jäänteitä, joihin on takerruttu ja jotka tuore opettaja mieluusti karistaisi kannoiltaan? Janni Alho ei äkkiseltään tunnista työyhteisöstään tällaisia reliikkejä. Sen sijaan hän tunnistaa hyvän perimän ja sen vaalimisen tärkeyden: ”Toiminta perustuu juurille, joissa korostuvat sivistys ja jatkuva kehittyminen. Miten nämä arvot arjessa toteutuvat, sitä meidän pitää muistaa aina itseltämme kysyä.”
* * *
Teksti: Leena Mattila
Kuva: Mikko Kerttula
