”Lahden kansanopisto julistaa vuoteen 2030 ulottuvassa strategiassaan mm. että se vahvistaa planetaarisen kestävyyden näkökulmia kaikessa toiminnassaan, mikä tarjosi herkullisen lähtökohdan osallistumiselle. Tästä Erasmus+ TCA-seminaarista saattoi siis odottaa hyviä vinkkejä käytännön toimiin.
Suuressa salissa kuultiinkin hyviä Round Table -keskusteluja ja muita puheenvuoroja, mutta tällaisten tapaamisten varsinainen suola on verkostoituminen ja jossain määrin sattumanvaraiset kohtaamiset.
Nämä kohtaamiset alkoivat yleensä kiinnostavalla tavalla, kun esittäytymisen jälkeen aloitin kertomalla olevani Suomesta. ”Suomesta! Mahtavaa!” Kuulijat halusivat heti kuulla kaiken suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, opettajien koulutuksesta ja siitä kuinka me olemme niin onnellisia.
Tätä seuranneen ”maabrändipuheen” jälkeen odotin innolla, että pääsen jatkamaan ja kertomaan, että olen Lahden kansanopiston rehtori. ”Ai? Kansanopiston, mikä se on? Onko se yliopisto? Vai ammattiopisto? Vai mikä?” Siinäpä sitten pääsin kertomaan, että kansanopistoissa voi opiskella yliopistoaineita tai ammatillista tutkintoa tai ihan vaan sivistääkseen ja kehittääkseen itseään. Näin tuli eurooppalaisille tutuksi tämäkin suomalainen erikoisuus.
Vaikka välillä tuntui hassulta toistaa itseään, niin kyllä esittelyt toimivat mainioina jäänsärkijöinä, mikäli sellaisista nyt tässä yhteydessä on tarpeen puhua. Kansainvälisissä seminaareissa tuntuu olevan eräänlainen välitön speed dating -henki päällä. Kontakteja luodaan ja tarvittaessa unohdetaankin melko pian. Tämän sain itsekin kokea, kun muutaman kerran jäin ihmettelemään keskustelukumppanin katoamista esittelyn jälkeen. Taisin edustaa väärää organisaatiotyyppiä tai koulutusastetta.
Oman esittelyn jälkeen sain tietenkin kuulla muiden esittelevän omaa organisaatiotaan. Tapaamisen teemaan liittyvät vinkit, kokemukset ja tapausesimerkit kestävän tulevaisuuden hankkeista tai toteutukset – joita erityisesti olin odottanut kuulevani – jäivät kuitenkin melko vähäisiksi. Melko moni tuntui olevan ensisijaisesti etsimässä kumppania uuteen hankkeeseen, mikä toki sopi minulle hyvin, koska en ollut markkinoimassa omaa hankeideaani.
Kiinnostavaa on nähdä, kuinka moni Marseillessa solmituista kontakteista johtaa yhteiseen aktiviteettiin. Kaiken kaikkiaan seminaarista jäi lohdullinen kuva siitä, että ainakin Euroopassa on vahva halu ja kyky rakentaa yhteinen kestävä tulevaisuus!”
Teksti: Petri Pullinen, Leena Mattila
Kuvat: Petri Pullinen