Lahden kansanopistossa nelihenkisen johtoryhmän työhuoneessa viides henkilö on hiljainen mutta vaikuttava: Grundtvig — noin 30-senttisenä kipsipatsaana. Kansanopistoliikkeen isä on läsnä – mutta miten? Grundtvigilaisuuden ylle on laskeutunut hämärä epämääräisyys. On vaikeaa selittää, mistä siinä nykyään on kyse.
”Toukokuussa 2026 lähdin tekemään sitä, mitä suomalaisten kansanopistojen perustajat tekivät noin 140 vuotta sitten: hakemaan mallia ja innoitusta Tanskasta. Osana opiston Erasmus+ -akkreditointiohjelmaa matkustin maan länsiosaan Nørre Nissumiin, jossa sijaitseva Seniorhøjskolen järjestää nimensä mukaisesti kursseja ikäihmisille. Vauhtia olin hakenut Tanskan kansanopistoyhdistyksestä, missä Jonas Møller avasi pedagogista ajatteluaan sekä Grundtvigin roolia tämän päivän tanskalaisissa kansanopistoissa.
Viiden päivän ajan seurasin opetusta Vandring og skrivning -kurssilla. Kurssin opettajana toimi kirjailija Maja Lucas, joka on julkaissut proosaa ja runoja vuodesta 2007 alkaen. Kurssi käsitti perinteisen luokkatyöskentelyn lisäksi retkiä opiston lähiympäristöön ja pidemmällekin. Pohjanmeren rannalla ja Dollerupin kukkuloilla kuljettiin muistikirja käden ulottuvilla ja pohdittiin esimerkiksi elämän käännekohtien ja luonnon ilmiöiden kuvaamista kielen ja kerronnan keinoin.
Seniorhøjskolen noudattaa perinteistä päivärytmiä, johon kuuluvat koko opistoväen aamukokoontuminen ja iltaohjelma. Niissä kuullaan lyhyt esitys opettajan valitsemasta aiheesta, mikä lisäksi lauletaan Kansanopiston laulukirjasta (Højskolesangbogen). Kirja on jokunen vuosi sitten päivitetty, mutta osallistujat tuntuivat osaavan uudetkin laulut hyvin. Kirjoittamiskurssin kanssa samanaikaisesti oli käynnissä Vi synger Danmarkshistorien, jolla Tanskan historia laulettiin läpi 1000 vuoden ajalta. Osallistujia laulukurssilla oli runsain määrin.
Kun kehno tanskan kielen taitoni oli tullut todistetuksi ja muu yhteinen kieli otettu avuksi (yleensä englanti, harvemmin ruotsi), saatoin aterioiden äärellä keskustella tanskalaisseniorien kanssa pitkät tovit oppimisesta, hyvinvoinnista ja paljosta muusta. “Me olemme vanhoja ihmisiä ja tulemme kurssille viihtymään”, selitti eräs osallistuja — mutta keskustelun edetessä kävi selväksi, että myös halu omaksua uusia tietoja ja taitoja motivoi osallistumaan. Keskustelijat olivat samaa mieltä siitä, että myöhemmällä iällä oppiminen on pakotonta ja tapahtuu ikään kuin vaivihkaa ja huomaamatta ja että kansanopisto tarjoaa vapauden oppia ja kokea hyviä asioita.
Vaikka senioriopiston päiväohjelma rakentui viihtymistä ja hyvinvointia painottaen, rehtori Jesper Vintherin mukaan opetus on toiminnan pääroolissa. Opetussuunnitelmat laaditaan melko väljästi, kuten grundtvigilaiseen ajatteluun kuuluu, ja niiden kantava idea voi löytyä juuri luonnossa kulkemisesta tai kansakunnan historian läpi laulamisesta. Aulan esitehyllyä silmäillessä saattoi kuitenkin huomata, että Seniorhøjskolenin opetustarjonta kattaa taiteiden, liikunnan, hyvinvoinnin ja kädentaitojen ohessa myös ajankohtaisia ja suorastaan päivänpolttavia aiheita: 5 religioner på 5 dage. Under halvmånen. USA i centrum. Krig eller fred? Grundtvigin ajatusta menneisyyden ja nykyisyyden vuoropuhelusta siis vaalitaan.
Kahvipöytäkeskusteluissa kohtasin opistoon tyytyväisiä senioreja. Moni palaa opistolle kerta toisensa jälkeen erityisesti siksi, että opetusohjelma on monipuolinen ja viikon tai kaksi kestävien kurssien aiheet jatkuvasti uudistuvia. Palaamaan houkuttavat varmasti myös viihtyisä oppimisympäristö, muiden samanikäisten seura ja maittavat ateriat varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Huomattavan iäkäs rouva kertoi olevansa Seniorhøjskolenin kurssilla kahdeksatta kertaa.
Job shadowing -vierailuni Tanskassa sujui hyvin ja opetti minulle enemmän kuin osasin odottaa. Se tarjosi aatematkan oppi-isän hämärtyneen perinnön juurille sekä eväitä opistomme pedagogisen näkemyksen kirkastamiseen ja opetustarjonnan kehittämiseen.”
“Når jeg bli’r gammel, ja,
så vil jeg side på en bar,
der hvor havet slår ind over molen
og dele rødvin og memoirer
med de andre gamle i solen.”
(Højskolesangbogen, laulusta nro 127, sanat Peter A. G. Nielsen)
Teksti ja kuvat: Leena Mattila
Pidempi, englanninkielinen teksti luettavissa EPALE-foorumilla. Learning to Lean Over Life Itself.