Helmi Jäntti työskentelemässä näytön ääressä.

Helmi Jäntti, Kuvitus ja graafinen suunnittelu

Niin paljon valmiimpi nyt

Helmi Jäntti on edennyt sinnikkäästi kohti unelmaansa

”Olen aina tykännyt piirtämisestä.” Näin alkaa monen Taidekoulutukseen hakevan perustelut sille, miksi hänet tulisi valita opiskelijaksi. Kotkasta lähtöisin oleva Helmi Jäntti, 22, toteaa, että hänkin on pienestä pitäen ollut kova piirtämään. ”Oli mulla myös musiikki ja teatteri siinä rinnalla, mutta viimeistään lukiossa aloin ajatella, että piirtäminen voisi olla se mun juttuni.”

Nykypäivänä kiinnostuksen kohteet ohjaavat monia ammatinvalinnassa. Taitava koodaaja saattaa päätyä myös työelämässä koodariksi tai tubettamista harrastava nuori juontajaksi. Tällöin työ ja identiteetti sekoittuvat, ja työ voi helposti olla paikka, jossa voi toteuttaa itseään. Työ saattaa jopa olla vahva osa minuutta.

Kun Helmi syksyllä 2022 avaa LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin oven tuoreena korkeakouluopiskelijana, suuri unelma täyttyy. Matka on ollut hiukan mutkikas, mutta suunta on kaiken aikaa ollut eteenpäin. ”Oon aika sinnikäs.”

”Ensimmäisen kerran tulin Vapaaseen akatemiaan suoraan lukiosta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että tuossa elämänvaiheessa olin vielä ihan raakile. Nautin asuntolaelämästä ja siitä, että sain uusia ystäviä, mutta tuntuu, että opiskelussa olin vielä paljosta aika pihalla.”

Muotoiluinstituutin koulutusohjelmaan, jossa yhtä opiskelupaikkaa tavoittelee keskimäärin seitsemän hakijaa, ovet eivät keväällä 2019 auenneet.

Helmi työskentelemässä näytön ääressä.

Pääsykoepettymyksen jälkeen Helmi aloitti opinnot Stadin ammattiopistossa, media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoon tähtäävässä koulutuksessa. ”Sain siellä lisää varmuutta ja pääsin myös työssä oppimaan”, kertoo Helmi. ”Opinnoissa oli erilaisia media-alan sisältöjä, osa sellaista mitä en tuntenut ihan omakseni. Ymmärsin, että haluan keskittyä kuvitukseen ja graafiseen suunnitteluun ja että haluan päästä korkeakouluun.” Oli aika palata hakemaan vauhtia Vapaasta akatemiasta.

Erityisen tärkeäksi ammatti-identiteetin ja henkilökohtaisen identiteetin sekoittuminen nousee heille, jotka ovat tehneet harrastuksestaan työn. He arvostavat mahdollisuutta kehittyä työssään, sosiaalisuutta ja verkostoja sekä auttamista ja vaikuttamista. Tällaista työtä voidaan kutsua myös elämäntapatyöksi. Elämäntapatyössä merkittäväksi tulee arvojen ja tavoitteiden mukainen elämä.

”Mulla on kaikesta vaan hyvää sanottavaa. Opettajista, sisällöistä, työskentelytavoista…”, Helmi toteaa. Erityisen kiitoksen saa kuitenkin Vapaan akatemian ilmapiiri. ”Täällä voi tutustua erilaisiin ja eri-ikäisiin samasta alasta kiinnostuneisiin ihmisiin, verkostoitua ja jakaa osaamista heidän kanssaan. Monista tulee ystäviä.”

Helmi Jäntin kuvituskuva lastenloruun. Vihreä sammakko kuuntelee peipon laulua lumpeenlehdellä istuen.
Helmin haave on päästä kuvittamaan kirjoja. Vapaan akatemian opinnoissa tätä harjoiteltiin jo.

Helmi neuvoo visuaalisten taiteiden alalle aikovaa olemaan sinnikäs. Korkeakoulupaikka heltiää harvoin ensi yrittämällä. Myös rohkeutta on hyvä kartuttaa. ”Itse olin ekana vuonna täällä aika ujo, enkä aina halunnut näyttää töitäni.”

Vuorovaikutus on kuitenkin kehittymisen kannalta välttämätöntä, eikä arvioiduksi tulemiseen pidä suhtautua liian totisesti. ”Olin piirtänyt hahmon katulampun alle. Opiskelukaveri kommentoi sitä kysymällä onko toi niinku suihkussa…”

Sinnikkyyden ja rohkeuden lisäksi Helmi painottaa aktiivisuutta. ”Ole läsnä ja tee annetut tehtävät, kuuntele ja kysy.” Helmin aktiivisuus palkittiin lukuvuoden päätteeksi stipendillä. ”Oon siitä vieläkin ihan ihmeissäni.”

Ihmeissään ja fiiliksissä Helmi on edelleen myös opiskelupaikan saamisesta. Myös kotona Kotkassa iloitaan. ”Isän mielestä tämä oli paras uutinen ikinä, ja äiti sanoi, ettei edes lottovoittoa ole toivonut yhtä kovasti.”

Helmi Jäntti jatkaa mielellään opiskelua juuri Lahdessa. ”Kotkan jälkeen tämä oli vähän isompi ja erilainen kaupunki. Kivat harjumaisemat ja järvi, kivoja pieniä kauppoja, kaupunginteatterin esitykset”, hän listaa syitä, joiden vuoksi viihtyy täällä. ”Ja Pride-viikolla oli paljon tapahtumia.” Haastatteluhetkeen lennähtävät myös lahtelaiset naakkaparvet. ”Luulin aluksi, että ne on jostain syystä pieneksi jääneitä variksia”, Helmi paljastaa.

Pieniä hassuja ja vähän mystisiä olentoja ilmestyy paperille silloinkin, kun voi vapaasti piirrellä mitä haluaa. ”Haaveilen siitä, että joskus saisin kuvittaa kirjan ja tehdä taittotöitä. Mutta mahdollisuuksia on paljon ja digitalisaatio kehittyy kaiken aikaa, joten kannattaa pitää mieli avoimena.”

Teksti: Leena Mattila
Kuvat: Radek Karkulowski

Kursivoidut tekstit ovat lainauksia Kyösti Hagertin ja Pauliina Toivasen teoksesta Duuniin (Atena 2022).

 

 

Pin It on Pinterest