”Halusin löytää hulvattoman hauskan, projektiluonteisen ja hyödyllisen ”harrastuksen”, josta olisi myöhemmin laaja-alaista hyötyä mahdollisesti urakehityksen kannalta. Halusin opiskella toiminnallisesti siten, että opintopisteitä napsitaan tenttien sijaan ryhmätyöskentelyn, esseiden ja oppimispäiväkirjan raaputtelun kautta. Halusin leikkiä – aikuisten vakavasti – mutta leikkiä silti.

Löysin Lahden kansanopiston järjestämät avoimen yliopiston draamakasvatuksen opinnot. Mukaan hakeutui runsaasti teatterin harrastajia, mutta joukkoon mahtui myös meitä hieman kujalla olevia ”pööpöilijöitä”. Aloitin opinnot vailla terävää näkemystä siitä, mitä hyötyä niistä itselleni tarkalleen olisi.

Dramaattista hyötyä työelämässä

Luokanopettajan näkökulmasta opinnoista jäi käteen lukuisia harjoituksia, joilla voin tukea ryhmäytymistä, roolin ottamista ja improvisaation haltuun ottamista. Lisäksi sain entistä paremmat työkalut kevät- ja joulujuhlaesitysten organisointiin.

Käsitteet kuten draamasopimus, esteettinen kahdentuminen, vakava leikillisyys ja dialogifilosofia tulivat tutuiksi. Opintojen jälkimainingeissa olen alkanut palavereissa tarkkailla, miten ylä- ja alastatuksen henkilöiden kehonkieli näkyy. Ennen kaikkea opinnot jäivät syvälle kehomuistiin: vuotta myöhemmin muistan edelleen, miten lähiopetusviikonloppujen jälkeen vatsalihakseni olivat krampissa nauramisesta ja poskilihakseni hellänä hymyilystä.

Hauskaa on, miten kapeakatseisesti usein ajatellaan, että draama on vain ”näyttelijöitä” varten. Tosiasiassa draamatyöskentelyssä tarvitaan monenlaista osaamista: joku nauttii dramaturgian kirjoittamisesta, toinen näyttelemisestä, kolmas äänimaisemasta, neljäs puvustuksesta, viides lavastuksesta.

Iloa arkeen ja yllättävä sivutuote

Selkäytimeeni on jäänyt ”aikuisten leikkimisen ilosanoma”. Olen keksinyt aikuisten illanviettoihin puuhia, jotka vaativat vuorovaikutusta, improvisaatiota ja heittäytymistä – viimeksi järjestin ”jouluolympialaiset”. Leikki-ikäisen lapseni kanssa harrastan kotona paljon improvisoitua tanssia mielikuvien avulla.

Juuri oodi aikuisten leikittämisestä sai minut puolivarkain kirjoittamaan esikoiskirjani. Draamaopintojen ohella käsikirjoitin Keskustelunavausten kirjan (2026, Momentum Kirjat), johon valikoin 400 yllättävää kysymystä keskustelujen virittäjäksi.

Stillkuva, joka toteutui

Opintojen viimeisenä tehtävänä meidän piti pysähtyä stillkuvaan, jossa visioimme tulevaisuudesta. Keräsin rohkeuteni ja tein kuvan, jossa pidin toisessa kädessäni vauvaa ja toisessa esikoiskirjaa. Punastellen kerroin unelmistani.

Stillkuva toteutui myös tosielämässä: nyt minulla on viisikuinen vauva vasemmassa kädessä ja esikoiskirja oikeassa. Kyllä draama on dramaattisen ihmeellistä. – Mihin draamakasvatuksen opinnot voisivat sinut johdattaa?

Teksti: Eerika Ojanen