Ja minä osasin tien, jolla kaniinit karkeloi, ja minä lauloin mennessäni niin kuin vain elävät voi. Ja sitten lähtee kertosäe, jossa kaunis Marjaana polkee pyörällään reippaasti kohti uutta, vaikka kaikki ei olekaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Vapaan akatemian, ammatillisten koulutusten ja kymppiluokkalaisten kevätjuhlassa riemu ja haikeus vaihtelivat samaan tapaan kuin Ilona Karppelinin esityksessä. Pönötys ja korulauseet puuttuivat. Kiitoksia, kehuja ja palkitsemisia sen sijaan riitti.

Samalla kun henkilökunta hiukan kaihoten katselee tutuiksi ja rakkaiksi tulleiden opiskelijoiden loittonevia selkiä, katse tähyää jo ensi elokuuhun. Keitä ovat uudet ilonat, marikit, saarat, susannat, akselit, tuomakset, juhanat ja muut? Mistä me heidät tavoitamme? Miten he löytävät meidät?

*   *   *

Taidetiimissä kevätjuhlavaatteet vaihtuivat nopeasti näppylähanskoihin ja muihin työvermeisiin. Tätä kirjoittaessani kuulen, kuinka muuttomiehet kantavat ties monettako lastia Vuorikadun koululta Sammonkadun toiseen ja kolmanteen kerrokseen, minne Vapaan akatemian taide- ja tiedeopetus ja opiston ammatilliset koulutukset asettuvat, täällä jo ennestään toimivien ryhmien kanssa saman katon alle.

Lähipäivinä heitämme siis hyvästejä Vuorikadun koululle, jossa toimimme kymmenkunta vuotta. Olit hyvä ja kaunis. Syksyllä siellä täyttyy käytävät jälleen koululaisten askelista ja hyvä niin. Nuorison parastahan tässä harrastetaan niin me entiset käyttäjät kuin uudet lykkiläisetkin.

*   *   *

”Hyvä tästä tulee. Kyllä me täällä viihdytään”, toistelemme Mikon (Kerttula) kanssa, kun kärräämme näyttöjä uuteen mäkkiluokkaan. Kärräämisen lomassa on vaihdettava pari sanaa Otsosta, joka pian täyttää kuukauden ja jonka kuvista Mikko-isän muistikortit arvatenkin täyttyvät ennätystahtia. Isoja asioita tapahtuu myös työn ulkopuolella.

Muutoksesta on tullut opiston ja akatemian arkea, jonka hopeareunuksen pyrimme näkemään silloinkin, kun hiki valuu selkäpiitä pitkin ja ympärillä vallitsee kalustekaaos. Elokuussa näiden näyttöjen ääreen asettuvat uudet opiskelijat. Näillä sohvilla niitä taas näkee juttelemassa, piirtämässä ja välillä kai nukkumassakin. Tänne ne kotiutuvat ja tuovat juhlan arjen keskelle.

Ennen sitä pakenemme hetkeksi kärryteille, missä niityt ja metsät soi.

*   *   *

Kirjoittaja on opiston kehittämispäällikkö.

Tekstin kursivoidut kohdat ovat suoria ja mukailtuja sitaatteja kappaleesta Kaunis Marjaana (Melasniemi – Kokkonen).