
Hanketiimissä keskustelimme vastikään siitä, miten tiivistäisimme kolmeen virkkeeseen sen, mitä hankkeessa tehdään ja tavoitellaan. Olisi hienoa, jos ilmaisultaan napakka ingressi saisi lukijan kiinnostumaan asiasta ja hamuamaan lisää tietoa ponnisteluistamme aikuisten korkeakoulupolkujen avaamiseksi.
Hanketyöstä viestivän polulla kompastuskivenä on usein paperinen kieli ja moneen suuntaan haarovat pyrkimykset. On hankesuunnitelma ja rahoittajan viestinnälle asettamat vaatimukset. Ja sitten on kohderyhmät, joiden huomiota tavoitellaan, joita pyritään puhuttelemaan ja joihin pyritään vaikuttamaan. Hankkeen viestintäsuunnitelma voi olla 18-sivuinen, mutta ydinasiat tulisi tilanteessa kuin tilanteessa kyetä tiivistämään muutamaan virkkeeseen, ilman että hankejargon pulpahtaa pintaan.
Huomiosta kilpailevat muut samanaikaiset ja -suuntaiset hankkeet viesteineen, kyselyineen, webinaareineen ja podcasteineen. Meitä jatkuvan oppimisen Suomen asialla sukkuloivia on verkko sakeanaan, ja jokaista ajaa eteenpäin missio, jonka rahoittaja on päätöksellään siunannut ja todennut kaiken vaivannäön arvoiseksi.
Usein paras tapa viestiä ja erottua on istua saman pöydän ääreen.
VAAKA-toteuttajien keskinäistä vuorovaikutusta vauhditti lähitapaaminen, jossa kukin sai kasvot ja äänen tavalla, johon ruutua tuijottamalla ei ikinä päästä. Päivällispöydässä irtauduttiin hallinnollisista kiemuroista ja rakenteiden sorvaamisesta, minkä jälkeen oli luontevampaa tarrata kiinni projektin varsinaiseen pihviin – tai muuhun proteiiniin. Yhteinen ateriointi on oiva keino saada matelevaan etanaan vauhtia.
Kutsu itsesi kylään
Kutoessani hanketyön alkukuukausina kokoon omaa alueellista verkostoani olen kohdannut kasvokkain monia VAAKA-hankkeelle tärkeitä toimijoita. Osa tuttuja vuosien varrelta, osa minulle aivan uusia kasvoja. Kukaan ei ole vastannut vierailuehdotukseeni kielteisesti. ”Kiva kun tulit. Minun on täältä hankala liikkua minnekään”, sanoo opinto-ohjaaja, jonka oven takana käy keskustelumme aikana tasaiseen tahtiin tuen tarvitsijoita kurkistelemassa, josko heille liikenisi hetki.
Verkostoitumistani edistää joustava työaika. Sen ansiosta minun on helppoa lähteä liikkeelle esittelemään hanketta ja käymään keskustelua. Seitissäni on jo lujia lankoja ja uusia toivottavasti syntyy vielä, kun sukkuloin pitkin kaupunkia.
Työni etenee siis jokseenkin joustavasti, ja sille on rahoitus. Elämässäni olen edennyt mummovaiheeseen, jossa työn ja perhe-elämän tasapainoa ei liiemmin tarvitse puntaroida. Ainoa työtä ajoittain hankaloittava perheenjäsen on näppiksen ja näytön väliin pyrkivä kissa.
Kuplastani käsin on kieltämättä helppo huudella joustavuudesta, joka on yksi VAAKA-hankkeen keskeisistä teemoista. Moni niistä aikuisista, joita varten hanketta teemme, on syystä huolestunut siitä, miten opiskelu vaikuttaisi ajankäyttöön, toimeentuloon ja omien voimien riittämiseen.
Aikaa ja syvyyttä
Kun pohditaan työikäisen aikuisen koulutuspolkuja, miten niiden sitten tulisi joustaa? Sabine Schmidt-Lauff toteaa, että Euroopassa aikuiset nimeävät yleisimmäksi syyksi koulutukseen osallistumattomuudelle ajanpuutteen, eivät kiinnostuksen puutetta. Opiskeluun käytettävää aikaa ei kuitenkaan tulisi nähdä vain resurssina, jota hallitaan laatimalla erilaisia aikatauluja erilaisiin elämäntilanteisiin.
Schmidt-Lauffin ajattelussa aika on oppimisen pedagoginen ulottuvuus. Aitoa oppimista eivät takaa vain kalenteriin sopivasti asetellut tunnit. Tarvitaan myös syvyyttä: aikaa käydä keskustelua, reflektoida omaa kokemusta ja harjoitella opitun soveltamista.
Yhteisöllisessä pedagogiikassa, jota kansanopistoissa vaalitaan, syvyysjoustavuus on sisäänrakennettuna. Oppijalle tarjotaan tilaa kasvaa ja kehittyä yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Hänen opiskeluvalmiuksiaan vahvistetaan ja hyvinvointiaan tuetaan. Se on perimässämme mutta myös lakiin kirjoitettuna.
* * *
Palaan vielä kieleen ja viestintään, joista tekstini lähti jolkottelemaan omia joustavia polkujaan.
Sain olla kuulolla, kun palkittu graafikko-datajournalisti Juuso Koponen tarjosi Strapetsi II -hankkeen osallistujille visualisoinnin oppeja. Koponen tekee työssään tietoa näkyväksi erilaisia kuvia, pylväitä, piirakoita, symboleja ja karttoja hyödyntäen. Hän muistutti, että visualisoinnin ei kuitenkaan pidä olla itsetarkoitus. Jos tavoitteena on tuottaa ymmärrystä, selkeä teksti tekee sen usein käppyröitä ja piirakoita paremmin.
Selkeyden lisäksi tiiviys on tekstille hyväksi. Siksi tällekin tekstille on korkea aika laittaa piste. #8888888888uuuuuuuuu…………… (terveisiä kissalta)
Teksti: Leena Mattila
Kuva: Sergey Dementyev, iStock by Getty Images