Juhannuksen jälkeen mökkipihassa nähtiin metsäjänis. Valpas nuori yksilö, jänisemon maailmalle sysäämä, omaa reviiriään luomassa. Poikaselle maistuivat nurmikon valkoapilat. Korvat kääntyilivät ympäristön ääniä kuullessaan. Oven kolahdus, vesipumpun käynnistyminen. Jähmettyminen, leukojen liikkeen pysähdys, kuuntelu, harkinta. Ei hätää. Suu hamusi lisää apilaherkkua.
Jänis palasi pihaan kerta toisensa jälkeen, vaikka tuotimme sille vieraita ja yllättäviä ääniä ja liikettä. Auto, ruohonleikkuri, Frank-kissa. Käpälät alle ja pinkaisu kohti metsää. Seuraavana päivänä jänis ilmestyi takaisin.
Animaatioelokuvassa Ruohometsän kansa (1978) jänishahmot toistelevat ”Pelko pois!” Hokema toimii niille rohkaisuna vaikeissa tilanteissa. Elokuvan pitkäkorvat kohtaavat vakavia vaaroja ja vastoinkäymisiä, suurempia kuin ruohonleikkuri tai kissa, ja lausahdus kuvastaa niiden sisukkuutta ja kykyä kohdata pelko.
Lahden kansanopistossa ja Vapaassa akatemiassa lukuvuosi on aluillaan. Teatteritaiteen ”kiviselle ja ruusuiselle tielle” on suuntaamassa 38 opiskelijaa. Tunnelma on jännittynyt, mutta kuten Ruohometsän kansan jänikset konsanaan teatteriopiskelijat löytävät pian yhteisen kulttuurin ja kielen – ja epäilemättä myös hokemat – joiden rohkaisemana he heittäytyvät elleivät peräti syöksy uusiin tilanteisiin, pelottaviltakin tuntuviin.
Maahanmuuttajakoulutuksen opiskelijoita puolestaan ympäröi käsittämätön kieli ja outo kulttuuri. Heistä useat ovat kuitenkin kohdanneet tähänastisessa elämässään huomattavasti vakavampia vaaroja kuin suomen kielen nominien taivutus, marraskuinen maisema tai hernekeitto ja ruisleipä. Yhteisömme ottaa tulijat lempeästi vastaan. Täällä ei tarvitse pelätä ainakaan opettajia!
Taidekoulutukseen odotamme edelleen hakemuksia. Luvassa on monimuotoinen matka piirtämisen, maalaamisen, kuvittamisen, graafisen suunnittelun ja visuaalisen kulttuurin maailmaan, mutta tänä kesänä vapaille paikoille ei ole ollut tunkua.
* * *
Tutkimustiedon perusteella mm. epäonnistumisen pelko ja sosiaalisten suhteiden haasteet ovat tyypillisiä syitä olla hakeutumatta koulutukseen. Myös epävarma taloudellinen tilanne ja sosiaalisen tuen puute selittävät haluttomuutta edetä kohti uutta. Opinnoissa menestymisestään, jaksamisestaan ja oman paikkansa löytämisestä huolestuneille opisto tarjoaisi kuitenkin turvallisen väylän edetä elämässä eteenpäin.
Täällä kaikki myönteiset edistysaskeleet nähdään onnistumisina, ja niihin pääsemiseksi on tarjolla monenlaista tukea ja rohkaisua. Oman koulutuksen vastuuopettaja on lähes päivittäin läsnä oleva henkilö, joka kuuntelee ja tukee ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin terveydenhoitajan puheille tai muun tuen piiriin. Osallisuus ja omana itsenään hyväksytyksi tuleminen ovat koko yhteisön vaalimia arvoja.
Taidekoulutuksessa opintojaksojen arviointikriteerit täyttää aktiivinen läsnäolo: harjoituksiin ja muuhun tekemiseen osallistuminen, kuunteleminen, kysyminen, keskusteleminen. Ei tenttejä, ei paineistettua suorittamista. Opiskelijan Omaan Opintopolkuun siirretään merkinnät vain hyväksytysti osoitetusta osaamisesta; keskeneräinen tai muuten epäonninen painuu näkymättömiin ja jättää tilaa uusille aluille, puhtaalta pöydältä.
Entä talous sitten? Kela myöntää opintotukea kansanopistolinjalla opiskeleville, ja opintosetelillä voidaan lisäksi tukea niitä, joiden koulutukseen osallistumista ja oppimista vaikeuttaa esim. alhainen pohjakoulutus, maahanmuuttajatausta tai oppimisvaikeudet.
* * *
Lähes kolmenkymmenen kansanopistovuoteni aikana olen nähnyt lukemattomien syksyllä arasti pälyilevien loikkivan kesän kynnyksellä maailmaan iloisina ja luottavaisina. Palautteista voimme lukea, että ”opisto oli minulle kuin perhe” tai ”rakastuin täällä elämääni”.
Siispä pelko pois ja tervetuloa opistoon, arat ja rohkeat, hiljaiset ja puheliaat, kaikenlaiset tyypit – paitsi ikävät. Lounassali Edla ei tarjoa valkoapilaa mutta kylläkin maukasta ruokaa vegaaneille, sekasyöjiä unohtamatta.
Teksti ja kuva: Leena Mattila
Kirjoittaja on Lahden kansanopiston ja Vapaan akatemian kehittämispäällikkö.