Tiuku-animaation tekeminen oli hauskaa. Tiesin animaation tekemisen olevan iso työ minkä takia suunnittelin tytön ja kissan yksinkertaisiksi, jotta animoiminen olisi helppoa. Kun aloin piirtämään mietin jonkiin aikaa mitä värejä käyttäisin mutta päätin pysyä mustavalkoisessa työssä, sillä silloin ei tarvitsisi miettiä mitkä värit sopisivat teemaan jne.
Ensimmäisenä piti keksiä aihe, mikä oli vaikeaa ja kesti kauan. Lopulta päädyin tekemään animaation hahmosta jonka loin sarjakuvakurssilla. Ja annoin hänen ystäväksi varjokissan, jonka olin luonnostellut vihkoni reunaan kunnellessani jonkin tunnin opetusta. Näistä hahmoista kehitin raa’an version siitä mitä animaatiossa tapahtuu. Animaatiota piirtäessä minulle kehittyi ideoita siitä, miten tapahtumien pitää mennä.
Aluksi tekeminen oli hauskaa ja etenin kohtuullisen nopeasti, kun kyseesä oli yksinkertaisia liikkeitä kuten hiusten liike. Mutta kun tein kynän pyöräytystä, koko kehon liikettä ja kissan liikettä, niin tahti oli hidasta ja välillä turhauttavaakin, kun liike ei näyttänyt siltä mitä halusin. Lopulta sain kaiken näyttämään omaan silmääni hyvältä ja piti koota kaikki kasaan ja laittaa äänet. Premierellä kohtausten yhdistäminen onnistui helposti ja pääsin näkemään kokonaisuuden, josta huomasin muutaman puutteen ja virheen jotka korjasin, sekä lisäsin tytön kulman kohotuksen, kun tajusin siitä kohtaa puuttuvan kuvan. Äänien miksaaminen oli myös hauskaa kun pääsi selaamaan äänitiedostoja ja pohtimaan mitä käyttäisin työssäni. Suunnitelmanani oli tehdä äänistä yksinkertaiset, kissan nau’unta, kynällä piirtäminen, henkäisu ja nauru, mutta innostuin vähän. Löysin ääniä jotka toimisivat animaatiossa hyvin, kuten kissan häntä. Minulle heräsi yhtäkkiä ajatus siitä että aina kun kissan häntä heilahtaa kuuluisi pieni kellon ääni, mikä täyttää animaatiosta hiljaisia kohtia kivasti.
Kun olin katsellut animaatiota äänien kanssa useampaan kertaan tajusin kissan naukuvan vasta silloin kun se on ilmestynyt paperista ulos. Tykästyin tähän ajatukseen jossa kissa saisi oman äänen vasta ”oikeassa” maailmassa
Olen tyytyväinen hahmosuunnitteluun, halusin tehdä hahmoistani yksinkertaiset mutta mielenkiintoiset, ja toivottavasti onnistuin siinä, omasta mielestäni minä onnistuin. Tykkään siitä että kissa on vain musta möykky joka muovautuu tilanteen mukaan sellaiseksi kuin haluaa. Tämä piirre antaa kissalle persoonaa ja mahdollistaa koomisen persoonan ilmenemisen kissassa. Tytössä taas nautin hänen raidallisista hihoistaan ja housuistaan, vaikka niiden animoiminen olikin työ, mutta halusin ne. Ilman niitä tyttö olisi näyttänyt hyvin tylsältä mustassa mekossaan.
Ympäristöstä halusin tehdä yksinkertaisen, jotta huomio kiinnittyisi enemmän hahmoihin. Ja jos tausta olisi monimutkaisen näköinen hahmoja ei välttämättä olisi huomannut yhtä helposti sieltä.
Animaatio onnistui mielestäni hyvin ottaen huomioon että tein ensimmäistä kertaa kunnollista animaatiota enkä vain kokeillut ohjelmaa kuten animaatiokursilla. Halusin kynän pyöräytyksen ehdottomasti animaatioon, sillä se olisi vaikea ja antaisi kuvan siitä että tila olisi kolmiuloitteinen, samasta syystä halusin kissan pomppivan paperin sisällä pallon perässä.
– Nea Yli-Paavalniemi