Kirjoitin muutamia käsikirjoituksia ja harjoituksia ennen Valheiden Virtaa. Ensimmäisen opistovuoteni loppuun mennessä olin kirjoittanut siitä kolme luonnosta. En siinä vaiheessa edes osannut kuvitellakaan miten matka jatkuisi siitä eteenpäin. Jotenkin se tarina jäi kytemään. Vasta tulessani Visuaaliset taiteet II -linjalle ja uudelleen käsikirjoitustuntien sekä Jarkko Mikkolan inspiroimana tarina jatkui. Valheiden Virta paisui ja koki erilaisia versiota muokkautuessaan vuoden loppuessa ja 2017 vuoden alussa.

Helmikuussa alkoi olla viimeisimmät versiot valmiina. Jännitin tulevaa palaveria Mehtosen ja ryhmäläisten kanssa, kunnes Jorma antoi vihreää valoa projektille. ”Toteutamme tämän.”

Pari versiota myöhemmin käsikirjoitus oli vihdoin valmis. Tuleeko omista teksteistään todella koskaan valmiita? Tuntuu, että aina voisi muokata lisää tai poistaa jotakin.

Oli aika aloittaa esituotanto. Siinä vaiheessa ohjaajaksi hahmottelemani luokkakaverini saikin yllättäen töitä ja lähti maailmalle kohti uusia haasteita. Halusin sitten itse ohjata. Jaoimme tehtävät ryhmän kesken. Apulaisohjaajat Anssi ja Otto tekivät kovaa paperityötä. Onnistuttiin järkkäämään huikeat kahden päivän castingit koulun studiolle. Kaikki näyttelijät olivat mahtavia, mutta jotkut oli valikoitava. Esituotannossa kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja jouduttiin tekemään monia muutoksia ennen varsinaisia kuvauksia. Lopulta saatiin upeat roolihenkilöt lyhytelokuvaa varten. Aikataulu joka oli muuttanut tuotantotaulukon muotoon, osoitti että kuvaukset olivat alkamassa.

Visiosta filmille

Kaksi viikkoa ennen kuvauksia istuttiin alas apulaisohjaajien sekä valonaisena ja järjestäjänä toimineen Annin kanssa. Annin kanssa mietittiin erilaisia valaisusuunnitelmia ja millaista valokalustoa tarvitaan. Anssin kanssa etsittiin erilaisia kuvauspaikkoja ja tehtiin aikatauluja. Viikko ennen kuvauksia alettiin puhua äänityksestä Kajn kanssa ja kuvaamisesta Nikin ja Anssin kanssa.

Kävin Helsingistä hakemassa lavasteita ja Anni kuskasi keppejä ja rekvisiittaa junalla Riihimäeltä. Kirppikseltä löytyi muutamia hyviä vaatekappaleita ja meillä oli jopa yks toimiva 90-luvun puhelin.

Päässäni visioimat tekstit tulivat eloon kuvauspaikkojen ja lavasteiden myötä. Ykköset olivat jo aloittelemassa jälkituotantoa, kun meidän kuvausten oli tarkoitus alkaa. Tehtiin arki aamuja ja iltoja, pyhiä ja viikonloppuja. Valoina meillä oli ledejä, punapäitä ja fresuja. Niki ja Anssi kuvasi leffan kokonaan Sonyn 4K-kameralla. Välillä jouduttiin kuljettamaan kaikki kamat kuvauspaikoille käsin ja toisinaan onni oli myötä ja meillä oli auto ja kuski käytössä. Sain myös kavereita avustajiksi leffaan.

Aloitettiin kuvaukset kirjastossa ja tutustuttiin paremmin näyttelijä Mika Syväsen kanssa Etron hahmoon. Hyvä dramaturgi auttaa löytämään asian ytimen ja tuo herkkyyttä teksteihin. Menin kysymykset edellä ja en miettinyt suoria vastauksia. Olin ensimmäisen päivän jälkeen väsynyt, mutta onnellinen.

Erityiskiitos täytyy antaa kaikille Lahdessa ja lähialueilla toimiville yrityksille, jotka lähtivät tukemaan meitä leffan teossa ja tarjosi tilojaan kuvauspaikoiksi. Päästiin kokemaan monta erilaista paikkaa ja tavattiin ihania ihmisiä. Päästiin kuvaamaan oikeasti kolaroidun auton kanssa, oikeissa ensihoidon varusteissa, kioskilla matkustimme 90-luvulle ja Vantaankoskella saatiin hyvää pizzaa. Vantaankoskella tehtiin meidän tuotteliain päivä ja saatiin kuvattua kahdeksan kohtausta purkkiin ennen kuin aurinko laski.

Kiitos kuuluu myös ystäville, jotka tarjosivat asuntojaan meille kuvauksia varten. Myös kissasta tuli filmitähti, kun halusi kovasti seurata touhujamme. Viime vuonna tekemäni kotiviinipullo päätyi yhteisäänestyksellä kuvauksissa käytettäväksi pulloksi. Kahvilasta saimme yllin kyllin kahvia. Meillä oli koko päivä aikaa, sillä kuvasimme kahvilakohtauksen pitkäperjantaina. Perustin myös Facebook-sivun Valheiden Virta -lyhytelokuvalle, johon päivitettiin kuvauspäivien fiiliksiä

http://facebook.com/streamoflies/

Huhtikuun lopussa, kolme viikkoa kuvauksia takana. Saimme viimeisetkin kuvat vihdoin kuvatuksi. Olihan se aikamoinen tie kuljettavaksi. Olin iloinen ja surullinen, kun pakkasimme lavasteita ja romppeita kasaan. Kaikki materiaalit olivat koneella ja innostuin editoimaan teaserin

https://www.youtube.com/watch?v=yAIqCagHpec

Käsikirjoituksesta kankaalle

Koulun kevätnäyttelyn avajaisiin oli noin kuukausi aikaa. Kuvat ja äänet olivat koneella ja jälkituotanto alkoi. Käsikirjoitus ja valmistuva lyhytelokuva olivat kummatkin nyt elossa ja visio ja todellisuus törmäsivät. Lopullinen työ on kummankin summa, niiden kahden symbioosi.

Joitain kohtauksia ja pätkiä kohtauksista jouduttiin suoraan karsimaan eri valaisun tai taustalla näkyvien juttujen takia. Yleensä tällaisista syistä, kuvatusta materiaalista käytetään vain tietty osa.

Tehtiin Anssin kanssa raakaleikkausta yhteensä kolme viikkoa ja Otto kävi vielä ennen ensi-iltaa viikonlopun aikana hiomassa pätkää. Muutama päivä enää jäljellä. Jälkiääniä ei keretty kauheasti miettimään ja värimäärittely jäisi myöhemmäksi. Oltiin kuitenkin saatu kevätnäyttelyä varten versio leikattua. Olin iloinen ja tyytyväinen.

Vuosi Lahden kansanopiston elokuvalinjalla huipentui ensi-iltaan Kino Iiriksessä. Vieraana toin mukanani elokuvassa auttaneita kavereitani ja muutaman näyttelijän. Tärkeintä oli, että ne tykkäävät. Sen jälkeen Valheiden Virta ja muut lyhytelokuvat pyörivät Lahden kansanopiston kevätnäyttelyssä. Siellä oli nähtävillä Annin ottamia kuvia Valheiden Virrasta ja paljon hienoja taideteoksia.

Jälkityöt jatkuvat vielä kesällä omalla koneella. Samalla kun ryhmän kanssa yhteinen taipaleeni loppuu, myös kahden vuoden taipaleeni Lahden kansanopistossa päättyy. Jos elokuvien teko kiinnostaa, suuntaa Lahden kansanopiston elokuvalinjalle. Käsikirjoittamisen lisäksi siellä on paljon hyviä kursseja jotka valaisevat mitä elokuvan teko on. Jatkan tästä kohti uusia haasteita jatko-opintojen parissa. Hyvää kesää ja antoisaa tulevaa lukuvuotta.

~Miika Mortén