Raita-koulutus

Kirjastovirkailija, betonityökurssi ja japanilaiset painokankaat

Liisa Koiviston muistikirja on tyhjä, mutta hauskinta käsitöissä onkin tekeminen ja arjesta irrottautuminen.

Lahden kansanopiston Raita-koulutus

Liisa Koiviston ansioluettelo on vaikuttava. Mänttäläinen kirjastovirkailija on opiskellut kaikkea mahdollista koneneulonnasta askartelupiiriin ja kankaankudontaan, virkannut peittoja, tehnyt seinävaatteita ja puutöitä, valanut kynttilöitä ja osallistunut emalikorukurssille. Koivisto ei kuitenkaan ole kyllästynyt käsitöihin: aina on jotain kokeiltavaa. Ensi kesänä hän aikoo osallistua betonityökurssille.

– Näin kirjasta, kuinka betonista oli valettu raparperin lehti. Sellaisen kuskaaminen junalla Mänttään olisi kuitenkin aika rankkaa. Lapset ehdottivat, että vala sellainen sitten koivunlehdestä, Koivisto naurahtaa.

Koivisto sai kipinän käsitöihin jo lapsena. Hyvät opettajat ja ohjaajat kannustivat ja antoivat lahjakkaalle lapselle tiettyjä vapauksia: alakoulussa Koivisto sai ommella oman nuken ja virkata peiton, vaikkeivät ne viralliseen ohjelmaan kuuluneetkaan. Käsityöt kulkevat edelleen tiiviisti mukana Koiviston arjessa: myös Koiviston tytär harrastaa käsitöitä, ja kotona vaihdetaan ideoita ja ajatuksia. Yhdessä tyttärensä kanssa Koivisto ylläpitää verkkokauppaa, jossa he myyvät japanilaisia painokankaita.

– Eihän sillä rikastu, mutta ehkä joskus voisin vielä ruveta päätoimiseksi käsityöläiseksi.

Koiviston mukaan monet haluavat tehdä ennen kaikkea hyödyllisiä käsitöitä, mutta hänestä hauskinta on kokeilla eri tekniikoita, vaikkei lopputulos aina vastaisikaan suunnitelmaa.

– Monet suunnittelevat paperille, minä suunnittelen tekemällä. On minullakin luonnoskirja, mutta se on ihan tyhjä, Koivisto nauraa.

Raita-koulutuksen Koivisto löysi sattumalta. Hän etsi internetistä käsityöalan koulua, ja Lahden kansanopisto kuulosti hyvältä. Koivisto kiinnostui kurssin ohjelmasta, perehtyi linjaan hieman tarkemmin ja päätti lähteä mukaan. Löytyy Raidasta myös jotain parannettavaa: Koivisto pitäisi koulutusohjelmaa enemmän esillä, jotta se tulisi tutuksi myös ulkopaikkakuntalaisille. Koivisto kertoo kuitenkin viihtyneensä Raita-linjalla todella hyvin, eikä edes 150km pituinen junamatka Mäntästä Lahteen ole lannistanut häntä.

– Vasta jälkikäteen huomasin, että Mäntässäkin voisi opiskella käsitöitä. En ole kuitenkaan katunut päätöstäni lähteä Lahteen, ja matkailukin on ihan virkistävää.

Koiviston käsitöitä on esillä Mäntän kirjastossa. Verkkokauppaan puolestaan pääsee ostoksille osoitteessa www.valkoinenkani.com

Raita-koulutus opettaa käsityötaitoja ja rentouttaa

 Lahtelainen Mira Saastamoinen pääsi opiskelemaan sitä mistä pitää ja saa lisäksi omaa aikaa arjen keskelle

 Viime syksynä Raita-koulutuksen perusopinnot aloittanut Saastamoinen päätyi hakemaan koulutukseen ystävänsä innoittamana.  Kuusi vuotta kotona lapsiperheen arkea pyörittänyt Saastamoinen oli etsinyt opiskelupaikkaa, joka sopisi hänen elämäntilanteeseensa.  Raita-koulutuksen opiskelumuoto tuntui sopivalta, sillä lähiopetuksen lisäksi opiskelu koostuu myös etä- ja verkkotehtävistä.

-  Olin nähnyt koulutuksen mainoksen, mutta en silloin tutustunut siihen tarkemmin.  Kun tutkin asiaa myöhemmin, nettisivuilla huomioni kiinnitti se, että kyseessä on käsityön taiteen perusopetus ja lähetin hakemuksen saman tien.

Saastamoinen ei ole ennen koulutusta käynyt käsityökursseilla ja koulussakin hän oli aina poikien puukäsitöissä.  Kiinnostus käsitöihin kumpuaa kuitenkin jo lapsuudesta, koska hänen suvussaan on paljon käsityöläisiä.  Erityisesti mummoiltaan hän on saanut paljon oppia.

- Käsitöiden tekeminen on aina ollut minulle rentoutumiskeino.  Aikuisenakin olen tehnyt kaikkea kotiin ja itselle, sekä ommellut vaatteita lapsilleni.

Oman kädenjäljen näkeminen motivoi

Opiskelu on sujunut hyvin, ja Saastamoinen on erittäin tyytyväinen koulutukseen.  Hän kuvailee opiskelua kuitenkin melkoiseksi vuoristoradaksi, koska tuntemukset projektien aikana vaihtelevat suurestikin.

- Välillä päässä on hirveästi ideoita ja välillä taas ei yhtään mitään.  On myös aina jännittävää nähdä, miten alkuperäinen idea toteutuu käytännössä.

Antoisinta koulutuksessa on hänestä ollut itsensä ylittäminen ja uuden oppiminen, niin käsitöistä kuin itsestäänkin.  Oman kädenjäljen näkeminen on myös hieno tunne.  Lisäksi muut opiskelijat ovat hänestä todella mukavia ja ilmapiiri on kannustava.

-  Ja tietenkin on mahtavaa saada omaa aikaa ja tehdä sitä mikä kiinnostaa!

-  Haastavinta on saada haluamansa tehtyä.  Myös etätehtävien kanssa pitää olla tarkkana, että niiden tekeminen onnistuu kotona.

Käsityötaidot eivät unohdu

Raita-koulutuksesta saatuja taitoja Saastamoinen aikoo hyödyntää ennen kaikkea omassa elämässään, mutta opettaa niitä myös lapsilleen.  Taidoista ei ole ikinä haittaa, vaikka niistä ei ammattia hankkisikaan.  Koulutus on ollut sitä, mitä Saastamoinen odotti ja enemmänkin.  Hän suositteleekin sitä ehdottomasti kaikille käsitöistä kiinnostuneille.

- Innolla odottelen tulevia haasteita!

Kauhean hirveän kiva Raita

Turkulainen kulttuurihistorian tohtori Riitta Laitinen käy koulussa junalla, viettää minilomansa asuntolassa ja kokeilee siipiään taiteilijana.

Riitta Laitinen tahtoi opiskella kankaanpainantaa. Netin hakukoneet tarjosivat Lahden kansanopistoa, ja Laitinen kiinnostui pian Raita-linjan monipuolisesta opetusohjelmasta. Hän halusi päästä kokeilemaan uusia tekniikoita, ja myös omien ideoiden käyttö taidepainotteisessa koulutuksessa kiinnosti.

- Siihen aikaan kaikki tietokonelaukut olivat tylsiä mustia salkkuja, ja halusin tehdä niille jotain. Nyt Laitinen suunnittelee kaupunkimaisemia, joita hän painaa laukkuihin. Niitä hän aikoo myydä torilla ensi kesänä.

- Se on erinomainen tilaisuus päästä kokeilemaan myös sitä, millaista olisi elättää itsensä ”taiteilijana”.

Lahden kansanopiston Raita-koulutus

Laitinen on väitellyt tohtoriksi Turun yliopistosta, jossa hän toimii historian tutkijana. Yliopistoelämä on kuitenkin raskasta: monet ovat ylityöllistettyjä, rahoitus vähenee ja tulevaisuus tutkijana on muutenkin melko epävarma. Siksi ajatus uranvaihdosta houkuttelee, vaikka Laitisella onkin selkeä käsitys käsityöläisammatin varjopuolista.

- Siskoni on puuseppä, eikä leipä siinäkään ammatissa ole leveä. Ehkä voisin kuitenkin vielä ruveta köyhäksi käsityöläiseksi, Laitinen nauraa.

Siskokset olivat jo lapsina aktiivisia käsityöharrastajia, ja käsityöt ovat myöhemminkin pysyneet kiinteänä osana arkea. Toisaalta maailma on myös muuttunut:

- Vielä 80-luvulla ompelin itse omat vaatteeni, koska se oli edullisempaa. Nykyään materiaalien hinnat ovat kohonneet pilviin, mutta vaatteita saa halpaketjuista. Ennen käsitöitä tehtiin lähinnä omaan tarpeeseen, mutta nykyään niitä voi tehdä ihan omaksi ilokseen.

Laitisen mukaan myös käsityötaidon siirtyminen sukupolvelta toiselle on muuttunut: käsityöperinnettä jaetaan netissä, eikä isoäidin perimätieto enää ole välttämätöntä.

- Kuka tahansa voi opetella kutomaan sukan kantapään vaikka Youtubessa, Laitinen naureskelee.

Laitisen opinnot Raita-linjalla ovat jo loppusuoralla: enää on jäljellä kaksi tapaamista, joissa keskitytään lopputyön tekemiseen. Väliajat täyttyvät erilaisista verkkokursseista ja itsenäisestä työskentelystä, mutta ilmapiiri koulutuksessa on rento, eikä suorituspaineita ole.

- Ei täällä sentään ole mitään tuntilappuja täytettävänä, Laitinen virnistää ja kertoo oppineensa käsityötaitojen lisäksi myös pitkäjänteisyyttä.

- Käsitöissä kaikkein parasta on aikaansaamisen ilo ja eri asioiden kokeileminen.

Laitinen kertoo viihtyneensä koulussa erittäin hyvin. Suuri kiitos siitä kuuluu toisille opiskelijoille: heiltä saa hyvää palautetta, ja tunneilla on aina hauskaa. Villejä juhlia ei aikuisopiskelijoiden asuntolassa kuitenkaan järjestetä.

- Mutta pikkujoulut pidettiin! huomauttaa Laitinen.