Etusivu › Yleistä › Historiikki › Kojosten mietteitä

Edla ja Rope Kojosen kirjeenvaihtoa 1902-1921

Rope Kojonen Edla Kojoselle 17.11. 1902

 ”Sen (ruokasalin) kalustamista varten hän (arkkitehti Nyström) lupasi laittaa piirustukset. Siitä tulisi oikea mallikalusto, josta oppilaat saisivat vaikutelmia, miten heidän tulisi kotinsa kalustaa. Hän lupasi laittaa sen yksinkertaiseksi, mutta samalla semmoiseksi, että se hivelee sekä silmää että kosketusaistia. –Saa nähdä, ottaako rakennustoimikunta maksaakseen myöskin nuo piirustukset.”

Rope Kojonen Edla Kojoselle 17.10.1902

 ”Työväen yhdistyksellä on tulevaisuus, vaikka edistyminen saattaakin tapahtua hitaasti johtavien voimien puutteessa. Olen varma, että siitä tulee myöskin suomenmielinen liike, jahka se on elänyt ”myrsky- ja raivokautensa” ja kun siihen rupee liittymään enemmän kansallismielistä intelligenssiä.”

Rope Kojonen Edla Kojoselle 17.10.1902

”Päivittelet, ettet ole mies ja harmittelet, että Sinussa on liiaksi naisen pehmeyttä, joka estää Sinua toimimasta, herättämästä ja innostamasta. Eikö liene voiteen haaskausta kuluttaa aivojaan semmoisiin ajatuksiin. Pysy naisena, kultaseni, ja kiitä Luojaa siitä, mitä olet saanut. Kun kehitämme sitä, mitä meillä on, niin silloin voimme jotakin toimittaa. Ja Sinä löydät, jahka aika tulee kiitollisia toimialoja, joissa Sinä naisena voit sekä herättää että innostaa. Olen jo mielessäni kuvitellut Sinulle toimialoja kodinkin ulkopuolella. Täällä Kaakkois-Hämeessä niitä Sinulle tarjoutuu enemmänkin kuin yksi ihminen jaksaa ja ennättää.”

Edla Kojonen Rope Kojoselle 12.10. 1903

 ”Tänään kiivailin työväen kysymyksen ja sosialismin puolesta. Minä en voinut kuulla puhuttavan sillä tavalla Sinulle niin rakkaista asioista. Huomasin itseltäni puuttuvan paljon tietoja taaskin tuon keskustelun aikana.”

Edla Kojonen Rope Kojoselle 22.4.1903

 ”Onhan se surullista ja koskeehan se ihmiseen meissä kun näkee kaikenlaista sekasortoa. Mutta olen näkevinäni kaiken sen alla Jumalan johdon, ja minusta tuntuu kuin veisi se kansamme kauniita päämääriä kohden, syventäisi ja laajentaisi sen maailman-katsomusta.

  Ja ylimalkaankin tuntuu siltä kuin maailman ihmisiä opetettaisiin rakastamaan koko ihmiskuntaa, kehitettäisiin luokka-, heimo- ja isänmaallisuuskannalta koko ihmisyyttä käsittävälle kannalle. Siihen minusta viittaavat kaikki mullistukset ja mellastukset, jo tapahtuneet ja odotettavissa olevat yhteiskunnallisella, valtiollisella ja kaikilla aloilla. Ja suurta ja kaunista on, jos kansat ja yksilöt saavat jotain tehdä, vaikkapa uhratakin ja kärsiä ihmiskunnan kohottamiseksi tuolle korkeammalle kannalle. Eihän elämä silloin ole mennyt hukkaan, vaikka se sammuisikin ennen aikojaan. ---Yhtä vähän kuin yksilö elää itseään ja tätä elämää varten, yhtä vähän kansakaan. Jokin suurempi tarkoitusperä on molemmmilla.

Edla Kojonen Rope Kojoselle 22.4.1903

 Rakas Rope! Eikö totta, että tahdomme tehdä työtä itsemme ja ympäristömme jalostuttamiseksi! Työtä ei meiltä silloin puutu, ja kun sitä on niin onkin paljon vielä, on takeita onnesta!

Edla Kojonen Rope Kojoselle 24.1.1903

 ”Mulla on nyt työtä, mutta hyvä on että on työtä. Kyllä sitä sentään jaksaa.” (kursivointi A.H.)

Rope Kojonen Edla Kojoselle 15.6. (vuosiluku puuttuu)

 ”Ihmiset sanovat minun olevan vakavamman kuin ennen. Se kai johtunee minun toimestani. Olen näet omasta mielestäni iloinen ja hyvällä tuulella aamusta iltaan saakka. Mutta kuinka voisin enää tuollaista hupsuttelevaa iloa pitää. Jos Edlani kanssa vielä joskus hullaannun ja puhun lapsellisia, niin se on eri asia.”

Edla Kojonen Rope Kojoselle 1.10.1906

 ”Voi Rope rakas, kuinka se puolue-elämä, mitä siellä näin, tuntui mitättömältä. Se oli niin pientä ja älytöntä mielestäni. Ja minua harmitti, harmitti niin kauheasti ihmisten rajallisuus,  -omani myöskin. Kuule, kyllä on suurempaa, aatteellisempaa, jalostavampaa se työ, mitä täällä näiden seinien sisällä teemme.”(kursivointi A.H.)

Edla Kojonen Rope Kojoselle 18.8.1906

 ”Täällä opistolla asuvana, Lahdessa ympäri vuotta olevana jää johtajattaren velvollisuuksia kuitenkin minulle. Muut ne muuanne lentävät ja vaatimukset heidän tänne aikasemmasta tulostaan ja pitemmästä viipymisestään ynnä kesäisin saapumisestaan ovat omiaan herättämään pahaa verta täällä kuten muuallakin. Sitäpaitsi minun täytyy jo sinun rinnallasi ollen olla lähempänä opistoa kuin muut, tunnen tarkempaan suunnan, mihin pyritään, voin paremmin kanssasi neuvotella opiston hyvästä, tarpeista epäkohdista jne s. pelkäämättä tulla väärinymmärretyksi. Ja puoliani minä kyllä osaan pitää, työtä myöskin itseäni säästämättä tehdä. Samoin voit sinä minulle heti epäkohdista suoraan huomauttaa tuntematta (epäselvä sana). Opiston kunnia on sinun kunniasi, sinun kunnia on minun kunniani.” 

Rope Kojonen Edla Kojoselle 17.8.1906

 ”Ajattele Sinä nyt tyystin asiaa, voitko ottaa niskoillesi johtajattaren tehtävät. Ota huomioon sisäoppilaitos, puhtaus ja oppilaiden luona käynnit, jota puolta ei myöskään pitäisi lyödä laimin. Niin kuin tiedät, tahtoisin minä pitää Sinut kultuseni omalle osalleni ja lapsillemme mahdollisimman paljon. Kokonaan taas en tahdo Sinua opistosta erottaa, koska tiedän harrastuksesi ja taipumuksesi. Punnitse nyt tarkoin asiaa ja ilmoita minulle ensi tilassa.

 E>R 20.5.1916 Oikein elämistä oli osoittaa rakkautta kun oli sen aika. itsellä Epävarmuus oikein elämisestä, vaikka opetti nuorisoa elämään oikein.

 E>R Päiväämätön kirje ”Olen etsinyt sinua työssäsi, olen etsinyt Sinua harrastuksissasi” Ihmisten piti jatkuvasti tutustua syvemmin toisiinsa ”etsiä toisiaan” hakeutua yhä lähemmäs toista, tunkeutua toiseen.” Ihminen oli täysipainoinen vasta suhteessa toiseen ihmiseen.

 Riittämättömyys suhteessa aviomieheen persoonana ja työparina: ”Työssäni kodissa olen perin pohjin epäonnistunut, opistotyössäni kärsinyt haaksirikon, muissa ”harrastuksissani” kärsinyt haaksirikon. Puolison työn ja aseman sanelema poissa olo kotoa vieraannutti johtajaparia rankasti toisistaan.

R>E päiväämätön kirje vuodelta 1921

 Jatkuva edullisempien hintojen vahtiminen. Säästettiin kaikessa missä voitiin. Oli annettava esimerkkiä. Mutta varmaan myös talous oli tiukka. jos opiston talous oli tiukalla, ei johtajan perheenkään sopinut tuhlata. Piti elää yhteismitallisesti opiston talouden kanssa.

Tavoitteena ja ihanteena oli ylläpitää jatkuvuutta opetushenkilökunnan keskuudessa. R>E 17.8.1921 ”Jos vielä Hilma Kaukiainen tulee, niin olisi meillä pelkkää talon tapoihin perehtynyttä väkeä.”  19.8. 1921 R>E käytännöllisyys ja maalaisolojen tuntemus olivat kansanopisto-opettajalle soveltuvia ominaisuuksia. Kansanopistoyhdistyksen kokouksissa mahdollisuus muodostaa uusia opettajakontakteja ja saada suosituksia pätevistä ja sopivista opettajista.

R>E 17.8.1921 Rope osallistui johtajan virka-asunnon suunnitteluun ja sisustamiseen.

Rope Kojosen tervehdysesitelmä pohjoismaisessa raittiuskongressissa Kööpenhaminassa kesällä heinäkuussa 1921:

-         Kulttuurisiteet Tanskaan

-         esikuva henkisen kulttuurin ja talouselämän alalla

-         Hämmästyttävä kehitys