Etusivu › Yleistä › Historiikki

KATSAUS LAHDEN KANSANOPISTON HISTORIAAN

Vuonna 1893 perustettu Lahden kansanopisto lukeutuu Suomen vanhimpiin kansanopistoihin. Sen perustivat Lahden kauppalan ja ympäröivän maakunnan kansanvalistustyöstä innostuneet asukkaat, jotka uskoivat Tanskasta tulleen nuorisokasvatusidean olevan hyödyllinen alueen sivistykselliselle ja taloudelliselle kehitykselle, Kansanopistojen perustamisen taustalla Suomessa olivat suomalaisuusaate, säätyjakoisen kansakunnan eheyttämispyrkimys, huoli talonpoikaisnuorison kansakoulun jälkeisestä sivistyksestä sekä talonpoikaissäädyn aseman ja kulttuurin vahvistamisen tarve.

Kansanopisto osa talonpoikaisliikettä

Suomessa kansanopisto on ollut tärkeä osa laajempaa, maalaisväestön sivistystason kohottamiseen tähtäävää kulttuuriliikettä, jonka muita muotoja ovat olleet esimerkiksi raittius-, nuoriso- ja urheiluseurat sekä osuuskunnat, maatalousseurat ja marttayhdistykset. Suomalainen kansanopisto päätettiin alusta pitäen soveltaa suomalaisen yhteiskunnan taloudelliseen ja henkiseen maaperään mutta varsinaisesti opistotyö löysi muotonsa vasta sitä mukaa kun opistotyön siivet alkoivat kantaa. Tanskalaisen esikuvansa mukaan suomalainenkin kansanopisto myötäili läheisesti maalaiskodin elämänmuotoa, millä oli keskeinen pedagoginen roolinsa. Opiston vaikutusalueen väestön henkisestä ja aineellisesta hyvinvoinnista tuli kunkin kansanopiston sivistystyön johtotähti. Lahden kansanopisto omaksui tehtäväkseen paitsi Lahtea ympäröivän maaseudun nuorison kasvattamisen valistuneiksi isänniksi ja emänniksi myös sivistyksen tarjoamisen niille nuorille, jotka suuntautuisivat kaupungistuvan teollisuusyhteiskunnan palvelukseen. Vuonna 1925 aloittikin tätä varten toimintansa ylempi kansanopisto eli kansankorkeakoulu, jonka opetus oli teoreettisempaa ja lukupainotteisempaa kuin varsin käytännönläheiseksi muodostuneen kansanopiston.

Koska Lahden opiston talous oli muiden kansanopistojen tavoin pitkään riippuvainen kotipaikkakuntansa ja sen ympäryskuntien sekä yksityisten lahjoittajien avustustahdosta, opisto toimi ensimmäiset kymmenen vuotta lahtelaisen kansanvalistustyöhön vihkiytyneen kapteeni August Fellmannin tarjoamissa vuokratiloissa silloisen Lahden kauppalan ydinkeskustassa, torin laidassa Vapaudenkadun ja Mariankadun kulmauksessa. Tilat olivat ahtaat ja vetoiset eikä tanskalaiselle kansanopistolle ominaisen tiiviin opistoyhteisön muodostuminen ollut mahdollista, sillä opetusta oli hajautettava saatavilla oleviin ulkopuolisiin lisätiloihin. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava oma upea kivinen opistotalo voitiin vihdoin rakentaa vuosina 1903-04 nykyiselle paikalle Ali-Juhakkalan mäelle.

Opistokoti- ja perhe yhteisöllisyyden pohjana

Oman opisto-orren alle pääsyllä oli kansanopiston identiteetille ja pedagogiikalle sekä opistoyhteisön lujittumiselle suuriarvoinen merkitys. Opistotalon ympärille syntyivät pian kasvitarhaviljelmät ja puutarha hedelmäpuineen ja mehiläispönttöineen. Niiden tarkoituksena oli turvata suuren kansanopistoperheen ruokatalous, perehdyttää oppilaita terveellisempään ravintoon sekä kasvattaa maalaisnuorisoa arvostamaan ja luomaan maaseudun kulttuurimaisemaa. Rakennusta on vuosien saatossa laajennettu kahdessa vaiheessa oppilasmäärien kasvamisen ja opistotyön vaatimusten sanelemana. (Linkki Opistorakennukset ?sivulle)

Ensimmäiset kymmenen vuotta opiston johtajana toimi vuonna 1903
silloiseen kouluylihallitukseen tarkastajaksi siirtynyt K.A. Franssila.
Hänen jälkeensä johtajaksi tuli Rope Kojonen, joka toimi tehtävässä kuolemaansa asti, vuoteen 1931. Häntä seurasi johtajana puolisonsa, johtajatar Edla Kojonen vuoteen 1950 saakka. Kummallekin myönnettiin eläessään kouluneuvoksen arvo tunnustuksena nuorisokasvatustyöhön antamastaan panoksesta.

Rope ja Edla Kojosen johdolla opisto kehittyi 1930-luvulle mennessä yhdeksi Suomen ja pohjoismaiden suurimmista ja tunnetuimmista kansanopistoista, johon oppilaat tulivat sankkoina parvina myös omaa maakuntaa kauempaa. Lahden kansanopisto edusti suomalaisen kansanopistoliikkeen silmissä Suomen mallikansanopistoa tilavan ?opistokotinsa? ja hyvinhoidetun kasvatusmiljöönsä ansiosta. Lahden kansanopisto toimi jo tuolloin tunnettuna ja vilkkaana koulutuspalveluiden tarjoajana, sillä varsinaisen kansanopistotyön lisäksi talossa toimivat kesäkansanopisto ja kotitalouskoulu sekä kesäisin järjestetyt kasvitarhanhoitokurssit. 

Maakunnan sivistystahdon tulkki

Lahden kansanopiston yhteydet maakuntaan ja
muihin sivistysorganisaatioihin kuten nuoriso-, urheilu-, ja maatalousseuroihin sekä raittiusyhdistyksiin olivat vilkkaat ja
monipuoliset. Kansalaiskasvatuksen johdosta opiston sisällä toimi joka talvi tyttöjen Marttayhdistystä vastaava naisyhdistys Kipinä, poikien ?Kirkkovaaran maamiesseura? sekä raittius- ja nuorisoseura Tuulensuu. Lisäksi opiston oppilaat ja opettajat muodostivat Kirkkovaaran kunnan, jonka kokouksissa perehdyttiin kunnallishallinnon kysymyksiin. Keväällä 1919 kansalaissodan jälkeen opiston miesoppilaista muodostettiin myös suojeluskunta ja maanpuolustus sai näkyvämmän ja käytännönläheisemmän roolin opetusohjelmassa. Nuoret haluttiin saada kiinnostumaan yhteistoiminnallisesta vaikuttamisesta, jotta he voisivat vireyttää vastaisuudessa omankin kotiseutunsa julkista elämää. Kansanopistot ovatkin olleet tärkeinä välittäjinä jäsenten saamisessa erilaisiin kansalaisjärjestöihin. Opistonuorisolle tarjosi mahdollisuuksia yhdessäoloon myös tyttöjen ja miesten tunnit, eri alojen opintopiirit sekä ?harjoitukset?, joissa paneuduttiin kansalaistoiminnassa tärkeiden kokous-, neuvottelu- ja esiintymistaitojen kehittämiseen.

Opetustyön rinnalla opistossa järjestettiin vuosittain runsaasti sekä omia
että lukemattomien kansalaisjärjestöjen juhlia ja kulttuuritapahtumia,
joissa vieraili ajan merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja kulttuuripersoonia esiintymässä ja esitelmöimässä. Vastaavasti kansanopistosta tehtiin retkiä eri puolille Suomea, mutta varsinkin maakuntaan.

Opistosta muodostui Lahden nuoren kaupungin monien tapahtumien keskeinen tyyssija varsinkin kun suuren juhlasalin, Isopirtin, sisältävä itäinen siipi valmistui 1910-luvulla ja luentosalin sisältävä asuntolasiipi vuonna 1925

Evakkoaikoja ja uusia tehtäviä

Opiston pitkän historian vaiheisiin ovat kuuluneet myös evakkovaiheet ja tilojen luovuttaminen sotasairaalan tarpeisiin molempien maailmansotien aikana. Myös 1918 kansalaissodan tapahtumat ulottuivat opistolle, sillä opistorakennus joutui osaksi Lahden punakaartilaisten hallintaan ja juhlasaliin perustettiin heidän sairaalansa. Tämä toi dramaattisen käänteen opiston työjärjestykseen, sillä kansanopistojen työntekijät identifioivat itsensä sodan valkoiseen osapuoleen.   

Toisen maailmansodan jälkeen Lahden kaupungin väkiluku lähti nopeaan kasvuun. Samoin alkoi maassa sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen voimakas laajeneminen. Kehitys vaikutti väistämättä myös kansanopiston asemaan. Kiihtyvässä yhteiskunnan teollistumis- ja kaupungistumiskehityksessä kansanopiston alkuperäinen tehtävä alkoi menettää merkitystään. Lahden kansanopisto menetti aiemman näkyvän roolinsa kaupunkilaisten kokoontumispaikkana ja suuntasi energiansa uusien koulutuksellisten haasteiden vastaanottamiseen. Opisto muun muassa osallistui sosiaaliministeriön organisoiman kodinhoitajakoulutuksen tarjoamiseen. Myös nuoret, joiden opinnot olivat sodan takia keskeytyneet tai jääneet kokonaan alkamatta, löysivät 1950- ja 1960-luvuilla kansanopistosta ja kansankorkeakoulusta väylän, jota kautta he saattoivat jatkaa esimerkiksi Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, opettajaseminaariin tai yliopistoon.

Vanhempiansa opiston johtajana (1950 - 80) seurannut Martti Kojonen kiinnitti opiston kehittämisessä huomiota erityisesti teoreettisten kirjallisten opintojen asemaan. Kansankorkeakouluista tulikin oppilasmääriltään kansanopistoa suurempia. Samalla oppilaiksi tuli kansakoulupohjan omaavien rinnalla yhä enemmän myös keskikoulun ja sittemmin ylioppilastutkinnon suorittaneita. 1940-luvulla käynnistyi myös kesäkansankorkeakoulu

Uusia haasteita

1980-luvun alusta alkaen koulutusjärjestelmän laajenemisen ja
yhteiskunnan voimakkaan muutoksen seurauksena Lahden kansanopiston opetus on eriytynyt selkeästi profiloiduiksi opintolinjoiksi sekä kurssitoiminnaksi. Suosittuja opetusalueita ovat olleet mm. kasvatus- ja terveysala, viestintä, kulttuurihistoria ja muu yhteiskunnallinen koulutus sekä taidekoulutus. Lahden kansanopiston teatterilinja on maankuulu ja kuvataide-, elokuva- ja uusimpana Luova valokuva ?linja täydentävät kokonaisuutta. Opiston toiminta on kasvanut viimeisten vuosien aikana entisestään uusien tehtäväalueiden ja työmuotojen myötä. Näitä ovat muun muassa laaja avoimen yliopiston opetus, sosiaali- ja terveysalojen ammatillinen näyttötutkintokoulutus, maahanmuuttajakoulutus, työvoimapoliittinen koulutus ja yhteistyö maakunnan muiden aikuiskoulutuksen järjestäjien kanssa.

Opetusmenetelmien osalta lähi- ja etäopetuksen kehittäminen tietoverkkoja hyväksi käyttäen on vaatinut paljon voimavaroja. Tuloksia on sovellettu esimerkiksi aikuisten verkkoperuskoulun ja aikuisten käsityön taiteen perusopintoja kehittämällä. Toiminnan laajeneminen ja uudistuminen ovat edellyttäneet myös opistoympäristön kehittämistä. 1980- ja 1990-luvuilla arvokas opistorakennus on kunnostettu ja uudistettu perusteellisesti ja myös uusia tiloja on hankittu esimerkiksi kuvataiteen, elokuvakulttuurin ja teatteritaiteen opetukseen. Parhaillaankin suunnitellaan lisärakennusta lähivuosina toteutettavaksi.

Viimeisten vuosien opiskelijamäärät ovat olleet opiston historian korkeimpia. Vuosittain Lahden kansanopistossa opiskelee n. 300 opiskelijaa. Vuotuinen opetustuntien määrä on kaksinkertaistunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Vastaavasti henkilöstökin on lisääntynyt. Päätoimisia työntekijöitä on nykyisin nelisenkymmentä ja lisäksi osa-aikaisia toistasataa.

Näinä vuosikymmeninä Lahden kansanopisto on monien muiden opistojen tavoin joutunut samalla pohtimaan miten säilyttää tämän päivän työssään yhteys historiaansa, suomalaisen kansanopiston perusideaan.